touko 08

Matkan tarkoitus ei ole määränpää

Ihmiskunnan olemassaolon mittapuulla paikalleen asettuminen elämäntyylinä on uusi, ihmiset ovat alun perin nomadeja. Jo ajatus tällaisesta vapaudesta on huumaava. Matkamme aikana kävi selväksi, ettei matkan tarkoitus ole määränpää; elämme seikkailijan unelmaa tässä ja nyt, reissaten kaupungista toiseen.

Olemme kaikki opiskelijoita ja yrittäjiä Tiimiakatemialta. Meidän opintoihin kuuluu Learning Circus, joka tänä vuonna oli matka Euroopan ytimeen, Berliiniin, missä kokoonnuimme ja jaoimme kokemuksiamme. Matka oli määrä taittaa maa- ja vesiteitse. Hyvissä ajoin ennen reissua muutama meistä alkoi pohtia kysymystä: mitä tapahtuu, kun 11 nuorta laitetaan kahdeksi viikoksi kahteen asuntoautoon? Loput 8 saatiin huijattua mukaan, kukin omalla tavallaan ja siinä sitä sitten oltiin suunnittelemassa matkaa.

Kaikki oli menossa suunnitelmien mukaan. Olimme saaneet matkaan mukaan asiakkailtamme kuvattavia tuotteita ja muita toimeksiantoja. Autot oli varattu ja reissu läheni hyvää vauhtia. Sitten saimme autojen vuokraajalta puhelun. Toinen varaamistamme kärryistä oli hajonnut Puolaan. Meinasi tulla pieni paniikki uusia autoja etsiessä, kunnes löysimme Elämysautot. Omistaja oli juuri lähdössä ostamaan upouusia autoja, jotka saisimme käyttöömme. Kaikki meni paremmin kuin kuviteltiin.

Sunlight A68 & Matrix 670SL

Ensimmäinen matkapäivä, perjantai. Autot seisoivat pihassa ja viimein pääsimme tutustumaan niihin tarkemmin. Kyllähän sen huomasi, että kärryt olivat uusia. Motorisoidut sängyt ja niiden tikapuut loistivat uutuuttaan vielä muoveissaan. Aluksi tuntui siltä, että kun mihin tahansa koskee, tapahtuu jotain. Jokaisen pienen kahvan ja nappulan takaa paljastui aina yllätyksiä. Mikä oli valokatkaisin, mikä säilytystilaa, mikä taas sängyn osa. Nopeastihan nuo oppi, mutta kokemattomalle karavaanarille tämä oli kyllä insinöörityön taidonnäyte.

Matka alkoi Jyväskylästä kohti Helsinkiä, josta lauttailimme Tallinnaan. Oli kuulemma yllättävän helppoa ajaa auto sinne ahtaalle autokannelle rekkojen sekaan. Itse en usko sekuntiakaan sen helppouteen, varsinkaan kun kuskin ajokokemus rajoittui lähinnä henkilöautoihin. Ehkä se meni tuurilla, ehkä ammattilaisajattajan apu vaikutti asiaan. Mistä näistä muka tietää? Tallinnassa oltiin yhden aikaan yöllä ja lähdimme paahtamaan läpi yön etelään kohti Riikaa, jossa saimme ensimmäistä kertaa kunnolla levättyä.

Meillä oli melkein kiire, koska olimme sopineet krakovalaisen yrityksen kanssa tapaamisen maanantaiaamulle. Aikataulussa kuitenkin pysyttiin ja saavuimme sunnuntai-iltana Krakovaan leirintäalueelle. Vaikka autoissa suihkut toimivatkin, oli viikonlopun mittaisen hikoilun jälkeen huikeaa päästä rentoutumaan oikein kunnon tilavaan suihkukoppiin.

Maanantaina yritysvierailumme jälkeen pääsimme tutustumaan Krakovaan kaupunkina, tosin vain pintaraapaisuna aikataulumme vuoksi. Seuraavana aamuna olisi jo lähtö kohti seuraavaa kohdetta, Auschwitzia, jonka jälkeen suuntasimmekin jo Berliiniin tapaamaan kollegoitamme. Jotkut olivat käyneet Alpeilla laskettelemassa ja tulleet minibussilla kohteeseen, toiset liftasivat läpi Ruotsin, yksi kiersi melkein puolet Euroopan maista junalla. Aivan huikeita tapoja tehdä matkaa! Berliinissä yövyimme muusta matkasta poiketen hostellissa, jonka jälkeen autojemme sängyt tuntuivat suorastaan taivaallisilta.

Perjantai-aamuna matka jatkui kohti Amsterdamia. Kartan mukaan 6 tunnin matkaan saatiin vierähtämään yli 10 tuntia lukuisten pysähdysten ja ruuhkien takia. Tässä vaiheessa meillä ei onneksi ollut enää kiire vaan loppumatka nautittiin, melkein kuin lomasta. Viikonloppu Amsterdamissa antoi meille kunnon energiapiikin, jonka avulla seuraava viikko köröteltiin takaisin kohti Suomea Tanskan ja Ruotsin läpi.

Tsekkaa vielä meidän ensikertalaisten kuusi vinkkiä karavaanarihommiin täältä.

Juuso Oinonen
Harri Mustonen
Mika Tiusanen
Jarna Lehtola
Minna Saukkonen
Veera Hakaste
Tuomo Kuisma
Anton Vaulasvirta
Aleksi Iittainen
Noora Suokas